Näyttelijä
Näyttelijä, hahmon luonut
Itsensä päälle peitoksi
Omaa itseään pelkää
Ei kukaan usko todeksi
Sisällä palava voima
Ulos pääse ei koskaan se
Viimeinen on laulu soiva
Kunnes näkee muut totuuden
Toisen löysi
Huomasi kaltaisen
Heidät sitoi yhteen köysi
Pelko voitti kuitenkin
Yksin matkustavat
Ajassa avaruudessa
Näkymät muistuttavat
Toisesta jossakin
Prinsessa
Maailmaa katson,
Lasin lävitse.
Ei se minua huomaa,
Menee vain ohitse.
Olen vankilassa,
Omassa mielessäni.
Ulos en pääse,
Makaan vain kuplassani.
Yritän huutaa,
Minua auttakaa!
Pyydän,
Joku minutkin huomatkaa!
Kaikki kävelevät
Ohitseni vaan.
Eivät huomaa
Prinsessaa lasikaapissaan.
Täällä istun,
Loppuun tuomioni.
Ehkä vielä joskus,
Joku kuulee huutoni.
Nimetön
En ole enää itseni,
Olen suurempien voimien vallassa.
Hallinta kadonnut,
Tyhjyys tilalla.
Uppoan syvemmälle,
Katoan ikiajoiksi.
Minua ei enää ole,
Olen muuttunut näkymättömäksi.
Ihmiset hymyilevät,
Niin kuin ennenkin.
Minä hymyilen myös,
Heille takaisin.
Mitä ennen oli,
Se nyt kadonnut on.
Kukaan ei ymmärrä,
Ajatus on mahdoton.
Päätöksen vaikeutta
Kaksi ääntä
Kolmatta ei kuunnella
Kiertää päätä
Jätetään huomioimatta
Ihmisen käyttäytymistä
Aivan ylivertaista
Luotetaan vain järkeen
Ei haeta pelastusta
Kolmas katoaa
Unohdetaan kertoa
Ei edes muistella
Mitä haluttiin kaikelta
Kun loppuu ikiaika
Silloin vasta huomataan
On kadonnut se taika
Jonka vuoksi ollakaan
Mikä mennyt on,
Sitä ei saa takaisin
Olla onneton
On kohtalo monenkin
Näkemällä eteenpäin
Voi kaiken korjata
Minäkin siihen jäin
Ja siksi täytyy sattua
Nyt voin nousta
Ja viimeinkin taistella
Liikaa odotusta
Eikä rohkeutta katsella
Tulevaisuus näyttää
Onko teko oikea
Se tyhjän täyttää
Väärään saattaa sortua
Tuleva
Tuuli niin raikas kasvoilla,
Aurinko lämmitti tytön poskea.
Katseli kauas tulevaan,
Rohkeana, ilman pelkoa.
Kun sydämessä hyvä olo on,
Tunne on aivan uskomaton.
Ei tiennyt tällaista olevankaan,
Luuli aina seisovansa paikallaan.
Kun totuus näyttäytyy ihmiselle,
Se harmonian tuo mielelle, sydämelle.
Eteenpäin uskaltaa katsoa, kävellä,
Juoksuunkin saattaa ehtiä.
Ainutkertaista kaikki on,
Otettakoon siitä mahdollinen, mahdoton.
Tämän muistaessaan ihminen,
Voi vihdoin olla onnellinen.
Jos tunnet epävarmuutta,
Seuraa tilanteita.
Missä hymy pyrkii kasvoille,
Se oikea paikka on sinulle.
Yksinkertaiselta kuulostaa,
Silti se on toimivaa.
Aina rohkeasti elää pitää,
Niin ei katumusta näe ikään.
Myrskyssä
Kaksi ihmistä,
vaelsivat sumussa.
Ulospääsyyn eivät uskoneet,
olivat kadoksissa.
Yksinäisyys painoi,
tukea kaipasivat.
Viimein ratkaisu heille näyttäytyi,
eroa he tarvitsivat.
Ihminen voi olla yksin toisen kanssa,
jos on yksin itsekin.
Kun itsensä kanssa on turvassa,
silloin mikään ei romahduta.
Oppi tämä pitää vain kohdata,
vaikka tunne käskisi paeta.
Pystypäin eteenpäin,
eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus voi tarjota.
Tyttö
Tyttö yksinäinen
seisoi sateessa.
Rauhallinen,
Tuska katseessa.
Pelastusta odotti,
jota saapunut ei.
Turvansa kadotti,
se pohjan vei.
Valo kirkas
ikkunassa.
Tyttö paljas
Kadoksissa.
Mistä valo tuo
tytöllekin.
Jos joku suo
Hän hymyileekin.
Tuuliajolla
Valinnan vaikeutta,
Välillä kahden hyvän.
Tilanne turvallinen,
Ei rikkoudu sydän.
Uutta ja erilaista,
Hyvän tuntuista.
Silti uskaltaako?
Liikaa pelottaako?
Reunalla seison,
Hyppäys edessä.
Kestääkö oksa,
Joka näkyy vedessä.
Mistä voima hyppäämiseen,
Kun ole ei varmuutta.
Mistä voima jaksamiseen,
Jossa ei näe totuutta.
Tunteet, järki,
Äänen sumentavat.
Kerro ei se tärkein,
Odottavalle vastausta.
Se Oikea
Yksinäisyys
Painaa rintaa, sydäntä.
Väkijoukossa
Ihmisiä lähellä.
Silti
Sisällä kaipuu.
Tuntee
Jotain uupuu.
Sielunkumppania
Jokainen hakee, tarvitsee.
Oikeaa
Ihmistä juuri itselleen.
Mistä
Etsisi oikeaa, aitoa.
Tietääkö
Joku vastausta.
Löytää
Voit sen ihmisen.
Vain
Jos lopetat etsimisen.
Kun
Vastaan hän astelee.
Näet
Kuinka hän katselee.
Silloin
Saat viimein tietää.
Miksi
Sinun piti hänet löytää.
Minuutti
Vain minuutti
Katseestasi.
Vain minuutti
Halauksestasi.
Vain minuutti
Hymystäsi.
Vain minuutti
Tuoksustasi.
Vain minuutti
Voimastasi.
Vain minuutti
Rakkaudestasi.
Tämä minuutti
Pidempi kuin elinikä.
Osoitti tien.
Muistikuvia
Vesi
Heijastaa kuvani.
Kysyn
Kuka vieras näkyy edessäni?
Tutut
Kasvot tytöllä.
Silti
Täytyy ihmetellä.
Vieraampi
Kuin nähdessäni ensi kertaa
Ihmisen
Kadulla tuntemattoman.
Mitä
tapahtui sille ihmiselle.
Muistojeni
Kauniille kirkkaalle katseelle.
Nyt
Silmissä tyhjyys.
Kuin
Kuollut olisi hyvyys.
Viereeni
Tulet istumaan.
Näet
Ihmettyneen naaman.
Nyökkäät
Kaikkiaan tietävänä.
Hymyilet
Saaden minultakin hymyä.
Katson
Veteen uudelleen.
Näen
Etsimäni ilmeen.
Siellä
Hän oli kokoajan.
Piilossa
Kunnes turvassa.
Rauha
Mieleni valtaa.
Olenkin
Vielä olevana.
Kaupunki
Harmaata mustaa.
Ilmaa likaista.
Pimeää tuskaa.
Kokoajan ahdistaa.
Katuja autoja.
Jalkakäytäviä ruuhkaisia.
Kirkkaita lamppuja.
Ihmisiä kiireisiä.
Kauneus kadoksissa.
Kauheus tilalla.
Ihmisyys hukassa.
Luonto vain muistikuvissa.
Ääniä kovia.
Kaikki tuijottavat toisia.
Tarkkailevat tuomitsevat.
Ulkokuori avaimena.
Tärkeimpäni
Mieli niin särkyvä
Kuin vedestä tehty lasi
Ei näin voi päättyä
Tarina kauniin sisareni
Ahdistus ainainen
Erikoisen persoonan
Taistelu ikuinen
Ymmärtämättömyyttä vastaan
Kuka näkisi sen hyvyyden
Sen jumalaisen ajattelun
Takaa neuroottisen verkon
Piilosta tumman hunnun
Siellä sateenkaaren väreissä
Loistaa mieli ainutkertainen
Puhtaus ja viattomuus käsikädessä
Oppia voisi ottaa jokainen
Tääki on sulle
Sinä
Ihana ihminen
Tule
Valaise maailmani
Ilmesty
Kuin tuulenpuuska
Välähdä
Kuin kirkkain salama
Vie
Minut täältä
Pois
Pimeästä kellarista
Tuo
Vaaleanpunainen todellisuus
Paikka
Jossa minäkin voin olla
Kestä
Vaikeudet ja ailahtelut
Ymmärrä
Ihmisyyteni kaikkineen
Pidä
Kiinni kuin hukkuvasta
Rakasta
Ikuisesti iänkaikkisesti
Rakasta
Kuten minäkin rakastan sinua
Sulle
Mielessäni kaunis maailma
Maailma jossa rakkautemme elää.
Jossa katson silmiisi,
Ja kaikki muu häviää.
Paikka jossa saan olla luonasi,
Kun pimeässä pelottaa.
Kun tunnen itseni heikoksi,
Kun itken ja on vaikeaa.
Tyynnytät minut äänelläsi,
Rauhoitat katseellasi.
Suljet minut syliisi,
Silität hiuksiani.
Tunnen tähän kuuluvani,
Pois en halua koskaan.
Tunnen rakkauden sielussani,
Jokaisessa kosketuksessasi.
Maailma on vain mielessäni,
Ei todellisuutta.
Siellä en saa elää,
Haluamaani ikuisuutta.
Olet silti sydämessäni,
Minne vain menenkin.
Aina siellä prinssinäni,
Kaikkein tärkeimpänäni.
Rakkaani
Etsinyt olin,
Vuodenajat pitkät,
Elämäni ajan,
Syksyt ja kesät.
Suruissani kulkenut,
Aivan ilman suuntaa.
Kokoajan tuntenut,
Miten sieluni huutaa.
Ihminen tietää,
Yksinäisyyden,
Tuntee sisällään,
Onnettomuuden.
Palapeli rakentuu,
Itsekeskeiseksi.
Kuva jää sumuun,
Puolinaiseksi.
Löytäessään puuttuvan,
Voi ihminen,
Nähdä kuvan kokonaan,
Olla täydellinen.
Tunne ikuinen täyttää,
Sielun hengen ruumiin.
Elämän kulku näyttää,
Tien maailman uumiin.
Apua ylhäältä
Hän saapui elämääni,
Hetkellä jolla vähiten odotin.
Hän tiesi milloin tulla,
Milloin häntä tarvitsin.
Hän turvaa tieni,
Näyttää valon.
Kulkee edessäni,
Aina vierelläni.
Vaikka syrjään astun,
Meinaan tippua.
Hänen ansiostaan,
En koskaan voi kaatua.
Olkoon sydämeni puhdas,
Kuin enkelillä.
Toteuttakoon tekoni,
Ääntä sisäistäni.
Kun itken,
Hän kuivaa kyyneleeni.
Kun suutun,
Hän kuuntelee huutoni.
Hän kuulee pienimmänkin pyyntöni,
Vaikka kuiskaan sen hiljaa.
Kiitän häntä joka päivä,
Kiitän sydämestäni.
Viimeinkin sydämeni kertoo,
Kuulen sen äänen sisältäni.
Tunnen kun tie on oikea,
Tiedän milloin kääntyä.
Olen herännyt henkiin,
Syvästä unesta.
Jota kuolemaksi jo luulin.
Miten väärässä olinkaan..
..nyt elän
Kauneuskysymyksestä..
Kauniit kaipaavat
ihailua osakseen
rumat riittävät
Rakkaalleni
Sinun kanssasi
Rauha mahdollinen on
rakkaudessakin
Mihin sitä päätyykään
Niin arvokkaankin
Ihmisen elinkaari
Vauvatasolle
Papalle taivaaseen
Vaaleanpunaisia ajatuksia,
Pumpulia ympärillä.
Pehmolelujen rauhaa,
Kasvot ystävillä.
Lapsen naurua,
Lohdutusta pipeihin.
Sarjakuvalaastareita
Haavoihin kipeisiin.
Kyyneleet pyyhit,
Silitit hiuksia.
Kielsit ja kuuntelit,
Suojelit pahalta.
Varoit kaikkea,
Ettei mikään satuta.
Aina oli aikaa,
Kun halusin jutella.
Turvantunne vertaamaton,
Pikkutyttönä sylissä sun.
Aina hymyn sait,
Kasvoilleni mun.
Jokainen leikki loppuu joskus.
Koneiston osina
Onneako tää,
Ollaan onnellisia
Kunnes pää räjähtää?
Ihminen muottiin tyrkätään,
Tällainen pitää olla!
Hymyile hymyile hymyile!
Ole onnellinen!
Ihminen yksin luulee olevansa,
Ihmettelee miten ne muut pystyy.
Loppuun saattamaan suorituksensa
Päivästä toiseen keväästä syksyyn.
Koneen osasiksi meidät alennettu,
Suorittajia on meistä tehty.
Rahan määräämäksi ihmisarvo laitettu.
Ollaan sitten onnellisia.
Kilpailussa tässä,
Jossa jutun jujuna
Kenen pää kestää?
Kuka jaksaa pisimpään olla onnellinen?
Elämä
Pitkä matka
Ikuisuuteen
Niinhän sitä
Kaikki luulee
Elämistä vältellään
Aikaa loputtomiin
Asioita siirrellään
Ei tehdä mitä suunniteltiin
Ykskaks aika loppu on
Katkeraksi ryhdytään
Moni lopussa onneton
Haaveeksi vain kaikki jää
Sitten ihmetellään
Mihin meni aika
Miksei mitään tehtykään
Loppunut on taika
Mitäs jos..
Eletään ja koetaan
Ei vain suunnitella
Riskejä otetaan
Niin ei harmitella
Ainakin ollaan elossa
Eikä vain olemassa.
Toive
Tahtoisin maata
Alla auringon huutaa
Riemusta ilosta sykähdyksestä
Olla kuin lapsonen äitinsä sylissä
Aikuinen taipale
Raskas kivi kipuinen
Musertaa alleen vie voiman
Henkisen yhteyden ei soisi soivan
Herätä pelotta uuteen tulevaan
Laulaa lailla lasten muuten vaan
Mennä päistikkaa läpi vaikeuksien
Voittaa itseni päivä toisensa perätysten
Ajattelin..
Makasin alla taivaan,
Ajatellen maailmaa,
sen salaisuuksien suuruutta,
sen kaikkia ihmeellisiä asioita,
ja elämän pintaa kaltevaa,
joka joskus kuin lasi rikki mennä saa,
jotta voi syntyä jotain uutta ja ihanampaa,
uudenlaista rakkautta.
Minne kulkee elämän polku,
minne lie..
Sitä seuraan, ei se harhaan vie..
Kun kera yhden ihmisen saan matkata,
käsi kädessä kulkea..
hymyillen eteenpäin katsoa,
sydämeen ja syliin sulkea..
tuon yhden kauniin ihmisen..
silloin olen onnellinen.
Älyä vai viisautta?
Älyn tavoittelu
Arvokkaaksi nostetaan
Viisaaksi itseä luullaan
Kaikille uskotellaan
Olen akateemikko
Sanot ylpeästi
Sinä vain maallikko
Mitä mistään tietäisit?
Nokan pystyyn nostat
Nouset jalustallesi
Kaiken mahdollisen ostat
Peität epävarmuutesi
Sisimmässäsi sen tiedät
Jotain pielessä on
Itseäsi hädin tuskin siedät
Arvaat olevasi arvoton
Ihmisiä hiljaisia vieressäsi
Suunsa kiinni pitävät
Tietävät olevan toimillasi
Seurauksensa ikävät
Koska sen huomaat
Mikä onkin tärkeää
Toimintaasi muutat
Niin että siinä on järkeä?
Isälle
Rakas isäni
Tuntematon vieressä
Etäisyys säilyy
Muutos
Uutta edessä
Muutosta elämääni
Ahdistus iskee
Sitten
Tulevaa mietin
Hyvinkö päättyy kaikki
Elänkö sitten