Törmäsimme toisiimme eräällä chattipalstalla tuossa ilmeisesti 9.1.2006. Joni tunki Mintun kaappiin kertomaan, että hänellä on tapana kertoa kun törmää kauniiseen ihmiseen, niin hän kertoo sen myös ihmiselle itselleen. aNgelica-niminen (kuullostaako se teistäkin enkeliltä?) satunnainen chattaaja (jota ei ollut ilmeisesti sitä ennen huoneessa näkynyt, eikä sen jälkeenkään) alkoi ammuskelemaan virtuaalisingolla ja Joni kaivoi virtuaalisen kuopan Mintulle ja itselleen suojaksi. Sieltä kuopasta emme ole näköjään sitten koskaan nousseet =).

Aloimme keskustelemaan melkoisen ahkerasti. Kaveripohjalta tietenkin, koska kummatkin seurustelivat silloin vielä tahollaan, eikä ollut aikomustakaan muuttaa tilannetta mitenkään. Kuitenkin sitä huomasi odottavansa, että koskahan se toinen mahtaa avata messengerinsä..

Paria viikkoa myöhemmin oli jo pakko tunnustaa, että oli ottanut ja mennyt ihastumaan toiseen, mutta edelleen oli se ajatus, että tämä pidetään ohimenevänä asiana.

Keskusteluissa alkoi olemaan suorastaan eheyttävä piirre. Muutamassa viikossa tiesimme toisistamme lähestulkoon kaiken sellaisen, mitä nyt päällimmäisenä on ja asioita, joita emme olleet kenellekään kertoneet - aina intiimeistä yksityiskohdista pilvilinnojen rakentamisiin. Kävimme toisillemme elämämme pieniä ja suuria kipukohtia läpi ja sitä mukaa tuntui, että sydämeltä ropisee pieniä kiviä pois.
Jonin musiikki paransi Mintulta mahakivutkin heti keskusteluidemme ensimetreillä =).

Oli ainakin löytynyt sellainen ystävä, joka todella ymmärsi, jolle pystyi puhumaan ja jonka kanssa ei ollut vain joissain asioissa samalla aaltopituudella. Meillä oli yhteys, joka tuntui välillä jo yliluonnolliselta.

Tuli aika nähdä toinen livenä ja ajankohdaksi tuli hiihtoloman alku helmikuun puolessa välissä. Me tiedettiin, että tässä saattaa tapahtua jotain sellaista, mikä muuttaa molempien elämän ja aiheuttaa tuskaa kahdelle muulle, mutta ei sellaista ihmistä voi olla tapaamatta, minkä ajatuksia melkein pystyy lukemaan.

Minttu tuli Jonin luokse lauantaina, hänen piti lähteä viimeistään maanantaina, mutta reissu venyi seuraavaan perjantaihin ja se viikko totisesti muutti molempien elämän.Tuntui kuin koko kosmos olisi pyörähtänyt sellaiseen asentoon, jota se oli hakenut. Kaikki vain loksahti kohdalleen. Olimme toisillemme kuin yin ja yang.

Kuin taivaassa valetut toisillemme, pakettiin on vain laitettu lähettäjän ja vastaanottajan nimi ja se saapui juuri oikeaan aikaan kummankin elämään.

Tuon viikon jälkeen tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta palata entiseen elämään. Ei auttanut, kuin laittaa Kaikkivaltiaan edessä pää pölkylle ja todeta, että "lyö, mutta en voi jatkaa nykyistä suhdetta, kun rakastan niin paljon toista.."

Ero tuntui perjantaina ankaralta paikalta, mutta meitä lohdutti se tieto, että eroa ei kestä kauaa. Seuraavana tiistaina sai Jonin silloinen rakkaustarina pisteen 4 vuoden jälkeen, Mintun rakkaustarina seuraavana viikonloppuna 8 vuoden jälkeen.

Ei mennyt kahta kuukautta, kun Joni kantoi tavaransa Mintun luokse. Tämä kaikki tapahtui niin järjettömällä vauhdilla, että pitäähän se myöntää, että oli se melkoista vuoristorataa, tuo matka yhteiseen kotiin, mutta se vain tuntui niin päivänselvältä asialta, että tietenkin me muutetaan yhteen heti kun on mahdollista.

Tästä lähtee blogi liikkeelle =).

Elämä on kuin vuoristorataa, ja se on parhaimmillaan silloin, kun se ottaa vatsanpohjasta. Onneksi Herran käsi on vuoristoradan vaunu turvavöineen.

Jokaista ihmistä odottaa jossain Se Oikea, vaikkei siihen jaksaisi uskoakaan. Siihen törmää silloin, kun lakkaa etsimästä.

Avioliittoon meidät vihittiin 9.8.07